Validia koodia

W3C eli World Wide Web Consortium haluaa tehdä webistä paremman paikan meille kaikille.

Tämän saavuttamiseksi W3C tarjoaa ystävällisesti mm. työkaluja, joilla sivuston ylläpitäjä voi tarkistaa lähdekoodin virheettömyyden. W3C:n validaattoriin syötetään vain tarkistettavan sivun url ja palvelu kertoo rivi riviltä mitä virheitä tai epästandardeja ratkaisuja koodista löytyy.

Huomio! Lähdekoodin standardinmukaisuudesta huolimatta on täysin mahdollista (jopa todennäköistä), että täysin virheettömästi koodattu sivu avautuu Internet Explorerissa vähän miten sattuu, mutta se taas on täysin toinen juttu eikä siitä enempää tässä. Käyttäkää siis mieluummin kunnon selaimia, kuten vaikkapa Firefoxia. :-)

Nörttejä, eli minun (ja ilmeisesti sinunkin, kun vielä luet tätä merkintää?) kaltaisia ihmisiä ehkä eniten kiinnostava ominaisuus W3C:n validaattorissa on mahdollisuus laittaa sivulleen leima, joka kertoo sen läpäisseen testit. Leima näyttää suunnilleen tältä, pieniä variaatioita löytyy suuntaan jos toiseenkin:

(Tämä sivu ei ole)



Ylläoleva kuvake ei ole aito, sillä en ole viitsinyt säätää tätä blogialustaa standardien mukaiseksi. Itse asiassa mainitsemani W3C:n validaattori herjasi lähes 500 virheestä, kun syötin sinne huvikseni www.copilla.blogspot.com -osoitteen... Omatekoisissa sivuissa olen kuitenkin pyrkinyt standardien mukaiseen koodiin, mutta kunniamerkit ovat silti jääneet lisäämättä. Hyvästä syystä.

Jos törmäät jossakin aitoon validointikuvakkeeseen, pitäisi sivun uudelleentarkistuksen onnistua yksinkertaisesti kuvaketta (tai tekstilinkkiä) klikkaamalla. Noloksi homma kuitenkin menee siinä vaiheessa, kun koodari on nähnyt vaivaa tuottaakseen virheetöntä koodia ja lisännyt tarkistuslinkin sen merkiksi, mutta sivuja päivitettäessä kukaan ei ole muistanut tarkistaa, onko lähdekoodi säilynyt standardien mukaisena - kuulostaa harvinaiselta, mutta näin vaikuttaisi tapahtuvan yllättävän usein.

Jo vanhentunut tarkistuslinkki sinällään on melko nolo juttu ylläpitäjän kannalta. Supernoloksi tilanne heilahtaa siinä vaiheessa, kun virheilmoitukseen johtava validointilinkki sijaitsee nettisivuja myyvän yrityksen kotisivulla.

Savua ilman käryä

On kyllä kohtuu irvokkaan näköistä, kun LKS:n henkilökunta kulkee tupakalla ensiavun sisäänkäynnillä. Puolimetrinen "SAVUTON SAIRAALA" -kylttikin peittyy sopivasti tupakansavuun...

Näyttää olevan sama juttu kuin roskaamisen kanssa: valvomaton sääntö on täysin merkityksetön sääntö.

Olettekos te ihan suomalainen?

Näin eräs rouva avasi keskustelun, kun olimme matkanneet pari kilometriä hiljaisuudessa. Hetkeä aikaisemmin eräs toinen rouva tuuletti tuntojaan maahanmuuttajista, jotka kuulemma vievät meidän kaikki rahamme kun tulevat tänne vain löhöämään verovaroilla.

Rasismi tuntuu olevan kansan syvissä riveissä paljon vahvempaa, kuin julkisesti uskotaan. Toki maahanmuuttajissa on heitäkin, jotka vain hyväksikäyttävät järjestelmää, mutta kyllä Suomen härskeimmät pummit löytyvät ihan syntyperäisistä suomalaisista. Sossusta rahaa, ja sitten ajellaan päivän verran taksilla viinakauppaan, ryyppykavereiden luo ja loppurahoilla vaikka huvikseen ympäri kaupunkia vailla huolta huomisesta.

Viimeinen kyyti

Taksarien keskuudessa on vallalla uskomus, että hyvin menneen yövuoron jälkeen se "viimeinen kyyti" kannattaisi jättää ajamatta. Kyse on siis siitä, että kun vuoron ollessa lopuillaan miettii ajavansa vielä yhden keikan ja sitten tallille, olisi kokemuksen perusteella yleensä parempi suunnata suoraan tallille.

Yövuorot loppuvat yleensä viideltä, joten mitä lähemmäs vuoron loppua mennään, sitä suuremmaksi kasvaa todennäköisyys saada rahaton, aggressiivinen, likainen tai pahimmillaan kaikkien mainittujen yhdistelmä kyytiinsä. Syykin on ihan selvä - jos kapakoiden sulkeutumisesta on jo tunti ja joku hortoilee edelleen kaupungilla, ei hän voi olla enää aivan särmimmässä kunnossa.

Nyt edessäni oli tämä klassinen tilanne. Vuoro oli mennyt olosuhteisiin nähden täysin nappiin, asiakkaat olivat mukavia eikä mitään ikäviä yllätyksiä. Kello 04.45 arvoin, ajaisinko vielä keskustan kautta vai kääntäisinkö jo tallille - datalaitteen mukaan keskustassa ei ollut juurikaan vapaita autoja, joten päätin hakea vielä Viimeisen Kyydin.

Heti asemalle saavuttuani hieman epäsiisti mies tulee ikkunan ääreen.

- Kuule ko nyt ois tämmönen velkakyyti...
- En mie kuule velaksi lähe viemään. Valitan.
- No muttaku mie olen aina maksanu ja tunnen Aken ja Maken ja Peran ja... Soita vaikka niille, jos et usko!
- No mie en kuitenkaan tunne sinua ja velaksi en lähe viemään. Oottele vielä vähän aikaa, jos joku tuttu kuski vaikka tulis tähän ja veis sinut.
- Jahas, no otetaanpa auton numero ylös...
- Joo ota ihmeessä, se on <numero-numero>, löytyy myös tuosta rojosta. En mie sinua velaksi siltikään vie.
- Jaa että et luota minnuun. No haista sitte ***** ja painu **********.
- Kiitos samoin.

En jäänyt enää norkoilemaan, löytyisikö jostain maksukykyisiä asiakkaita. Viimeinen kyyti jäi sittenkin ajamatta.

Kiitos ja näkemiin.

Asiakas viittoilee minua kääntymään takaisin, kun ajan tilauksessa olevan osoitteen pihaan.

- Ei me lähetäkään, voit mennä takasin.

Mittarissa on vähän toistakymmentä euroa, koska osoite oli toiminta-alueen* ulkopuolella. Kerron käynnin hinnan asiakkaalle.

- Eihän me mitään makseta ku ei me lähetäkään, ala vetää nyt vaan!

Valaisin asiakasta hieman elämän realiteeteista - taksia nyt ei vaan tilata varmuuden vuoksi ja jätetä sitten maksamatta, kun ei vielä huvitakaan lähteä. Uho laantuu hieman.

- No vitosen saat, ei mulla ole enempää.

Tässä vaiheessa naapuritkin ovat kiinnostuneet kovaääniseksi muuttuneesta keskustelustamme. Kehotan asiakasta kaivamaan mittarissa olevan summan vaikka sisällä olevien kavereiden taskuista, sillä ilman rahoja en aio lähteä. Vaatimukseni tehosteeksi nousen autosta ja katson miestä tuimasti, kulmiani kurtistaen.

- No oota, saat rahasti.

Asiakas tuhahtaa hyvin halveksivaan sävyyn ja poistuu asuntoon. Hän esittää kovaa ja tilanteen herraa, vaikka tiedän kunnioitusta herättävän varteni (kymmeniä kiloja äärimmäisen raskaassa toimistotyössä kehittynyttä lihasmassaa valmiina väkivaltaan... tai soittamaan poliisille juoksukilpailun ohessa) pelästyttäneen miesparalta löysät housuihin.

- Tuossa. Saat kuule pitää ihan kaikki.

- Kiitos ja näkemiin.

Poistun paikalta rauhallisesti ja hyvin tyytyväisenä itseeni - tulipa taas koulutettua oikein olan takaa yhtä ääliötä, joka kuvitteli olevansa muiden yläpuolella.

---

*) Toiminta-alue (tai mittarinkäyttöalue) tarkoittaa auton asemapaikan ympärille määritettyä aluetta, jonka sisäpuolella ajetaan asiakkaan kanssa koko ajan mittari päällä ja ulkopuolella mittari on päällä vain yhteen suuntaan, ts. paluumatka samaa reittiä pitkin on ilmainen. Alueen sisällä asiakkaan luokse ajetaan mittari kiinni, jolloin mittarissa on vain lähtömaksu (+ mahdolliset odotukset) kun asiakas saapuu autoon. Haettaessa asiakas alueen ulkopuolelta pannaan mittari mennessä päälle alueen rajalla ja jos asiakas tuleekin toiminta-alueelle, ajetaan mittari kassalla rajalle asti jonka jälkeen taas normaalisti. Taksin tilaaminen toiminta-alueen ulkopuolelle tulee siis tavallista kalliimmaksi vain silloin, jos matka ei suuntaudu toiminta-alueelle.

Liikkuva pastori

Sehän nyt ei ole mikään uutinen, että taksikuski (kuten moni muukin palvelutyöläinen) joutuu välillä toimimaan terapeuttina. Aluksi maailman pahuus ja rankat ihmiskohtalot järkyttivät turvalliseen elämään tottunutta, mutta ajan myötä juttuihin turtui. Nykyään useimmat tragediat pyyhkiytyvät jo mielestä samalla sekunnilla, kun etusormi koskettaa mittarin "V"-nappia.

Kuulostaa kyyniseltä, mutta kaikkein yleisimpiin vuodatuksiin vastaukset ja lohdutus tulevat kuin automaatista. Nyökyttelyä, päivittelyä ja kylläsesiitä-kannustusta, vaikka mielessä pyörivät aivan muut asiat. Kyse ei aina ole edes sydämen kylmyydestä, vaan itsepuolustuksesta. Jos kaikki maailman murheet päästää ihon alle, ei pälli kestä pitkään.

Jos kirkko haluaisi kokeilla jotain uutta ja todella jalkautua kansan pariin, laitettaisiin muutama vapaaehtoinen pastori taksikurssille. Liperit kaulaan ja liikenteeseen; kaupungin yössä sielunhoitajalle olisi todella tarvetta.

Venäjä, venäjä, venäjä

Kysymys on tällä kertaa kielestä, eli (ainakaan) otsikossa ei ole typoa.

Kylläpä ärsytti. Opiskelin pari vuotta sitten pari kurssia venäjän alkeita, mutta nyt kun kyytiin osui pari hyväntuulista venäläismiestä, en muistanut enää edes numeraaleja. Ainoa mitä sain heidän kielellään ulos, oli kömpelö "spasiba" kyydin päätteeksi.

Kyllä silläkin iloiset ilmeet sai.